Orvokkihame ja viimeisin luomus

Olen säilyttänyt tyttärilläni olleen ihanista ihanimman hameen. Muistan miettineeni vaatekaupassa pitkään, ostanko vaiko en. Hame oli kallis, mutta kotimainen. Tuotelapussa lukee Zalekua. Maksoikohan hame peräti 100 mk. Tuosta ostohetkestä on vierähtänyt lähemmäs 25 vuotta.
Tuota villatakkia olen tikunnut (täällä Pohjanmaalla sanotaan neulomista tikkuamiseksi) monta iltaa. Nyt se on viimein valmis. Se sopii kuin nakutettu tuon hameen kanssa. Olin ostanut tuota villalankaa sitten vähän enemmänkin. Nyt sitä jäi enää pieni nyssykkä. Ohje on Dropsin ohjesivuilla. Se oli suht' helppo tehdä. Tuo koko on 6-9 kk ikäiselle vauvalle.

Ei nuttuja tänään

En meinaa pystyä pitämään näppejäni irti kutimesta. Pakotin itseni tekemään välillä jotain muuta. Korjasin yli viisikymmentä vuotta vanhan viltin, joka on lämmittänyt Arskaa vauvana. Viltin päätyreunat olivat rispaantuneet, joten virkkasin siihen valkoisella villalangalla uudet. Viltti on aivan ihana, siinä on elefantteja molemmin puolin. Toinen viltti on varmasti vielä vanhempi. Pitää kysyä anopilta siitä enemmän. Siitä ovat kuviot hiutuneet pois lähes kokonaan. Tuon oravakuvan voisi kopsata ja käyttää sitä johonkin. Tyynynliinat olivat kuluneet jo puhki. Leikkasin koristereunat irti. Ompelin uudet kankaat tilalle. Oikeasti kangas ei ollut uutta. Käytin vanhojen lakanoiden reunoja.
On mukava kunnostaa vanhoja tekstiilejä. Eiköhän tuo norsuvilttikin kestä taas seuraavat viisikymmentä vuotta.

Vapaapäivän puuhia

Aamulla jatkoin eilen aloittamaani myssyä. Sitten lähdin välillä haravoimaan ja sain haravoinnin päätökseen auringonlaskun aikaan. Sain myssyn valmiiksi äsken. Tein sen Drops Baby alpaca silk -langasta. Löysin ohjeen Dropsin ohjesivuilta.

Ihastuin noihin väreihin. Onneksi Stukin piti niistä. Tein aiemmin syksyllä neulehaalarin samoista langoista. Lankoja jäi vielä aika paljon yli. Voin tehdä vielä sukat ja lapaset jossain vaiheessa. Haalarin ohje löytyi myös Dropsin ohjesivuilta. Lisäsin kainaloiden kohtaan muutaman silmukan, koska ohjeen valokuvassa asu näytti kiristävän kainaloista.

Ulkopuuhissa

Tänään oli hyvä sää viimeistellä syksyn puutarhatöitä. Tyhjäsin kompostorin. Nakkelin maatuneen aineksen viinimarjapensaiden juurille. Onneksi maa on sula, niin matoset pääsevät kaivautumaan syvemmälle maahan talvehtimaan.

Toinen kompostori on täynnä ja se saa jäädä huilimaan talveksi. Kompostoreiden jatkona on vielä pitkä avokomposti, jossa kompostoin puutarhajätteen. Nostimme Arskan kanssa kaatuneen omenapuun pystyyn. Tukipuu ja vetoköysi pitävät sen pystyssä. Saa nähdä lähteekö omenapuuvanhus vielä uuteen kasvuun. Se kaatui jo kesällä, mutta silti se jaksoi kypsyttää valtavan omenasadon. Tältä se näytti keväällä. Siinä ei ole koskaan ollut noin paljon kukkia.

Kestovaippa pikkuiselle

Minusta on tulossa mummi vuodenvaihteen tienoilla. Vanhemman tyttäreni perhe saa esikoisensa silloin. Olen tehnyt jo parit villapöpät ja nyt on vuorossa kestovaipat. Sain viimeinkin kosteussulkukankaan verkkokaupasta. Ostin sitä heti neljä metriä. Kosteutta siirtävän kankaan, bambuneuloksen ja tarranauhat ostin Eurokankaasta. Aloitin varovasti yhdellä S-koon vaipalla. Myöhemmin, kun taito karttuu, voin tehdä kaikkia kokoja sarjatyönä.

Löysin kolmet ohjeet: Vaippailmiö -kirjasta, Suuri käsityölehdestä 1/2008 ja Sinä osaat -lehdestä 1/2008. Kaikista yksityiskohtaisimmat ohjeet olivat Sinä osaat -lehdessä. Ohjeissa sanottiin myös, että ompelulankana pitää käyttää polyesterilankaa puuvillalangan sijasta. Syynä tähän on se, että puuvillalanka johtaa kosteutta. Hoksasin tehdä testin sytkärillä. Onneksi se oli keinokuituista lankaa. Pääsin töihin ilman viivytyksiä.

Käytin Suuren käsityölehden kaavoja. Uurastin useamman tunnin. Ensimmäiseen vaippaan menee luonnollisesti enemmän aikaa, kun pitää tutustua ohjeisiin ja vertailla niitä toisiinsa. Jätin tikkaamatta valmiin vaipan reunat. Ajattelin, etten halua tehdä enempää reikiä kosteussulkukankaaseen. Voin tikata reunat myöhemmin, jos tarvetta ilmenee. Tarralappujen tikkauksista ei tullut kovin siistejä, mutta muuten vaippa onnistui suht' hyvin.

Bambuneuloksesta tein imuliinan. Se taitellaan kestovaipan sisään. Taiteltava liina on siitä hyvä, että se kuivuu nopeasti.

Jynssäri iskussa

Joskus siivousinto iskee, oikeasti todella harvoin. Nyt innostuin putsaamaan kaakeleiden saumoja. Höyrypesuri on siihen paras apuväline. Olen kylläkin saanut pienen harjapään jo ihan lyttyyn. Se ei kauaa kestänyt. Käytän vanhoja hammasharjoja höyrysuihkun apuna ja puhdasta tulee. Tosin hammasharjat saa heittää siivoussession jälkeen roskiin.

Ostimme tämän höyrypesurin Keskiseltä heräteostoksena muutama vuosi sitten. Se maksoi muistaakseni 150 €. Pinttynyt lika irtoaa paikasta kuin paikasta ja vielä ilman pesuaineita.

Uutta vanhasta villapaidasta

Leikkasin Stun vanhasta villapaidasta hihat pois ja neuloin niihin resorit jämälangoista. Niistä tuli oivat säärystimet. Riittävän isot, että ne voi vetää vaikka farkkujen päälle.
Helmasta tein hameen. Neuloin siihenkin resorin. Päätin tehdä sen kahdella värillä, koska minulla ei sattunut olemaan juuri saman väristä valkoista lankaa. Nyt värieroa ei huomaa ollenkaan. Tein nyörin valkoisesta villalangasta ja pujotin sen kujaan, jonka olin tehnyt resorin yläreunaan.
Kaulurin reunat siksakkasin valkoisella. Voi olla, että värjään tuon kaulurin, koska siinä on muutama kellertävä tahra. Pesussa ne eivät lähteneet pois.
Näin sai vanha hyvin palvellut villapaita uuden elämän säärystimien, hameen ja kaulurin muodossa. Toivottavasti Stu kelpuuttaa ne garderobiinsa.

Kirjoja ja herkkuja

Vietin mukavan päivän Helsingin kirjamessuilla tyttäreni Stun kanssa. Kiertelimme kymmenestä viisitoista yli kahteen taukoa pitämättä. Kävimme myös ruokamessupuolella nautiskelemassa juustoja ja italialaista suklaata ynnä muita herkkuja. Viinipuolen jätimme toiseen kertaan. Ostin pinkan kirjoja. Osa niistä menee joululahjoiksi, joten en niitä nyt tässä esittele sen kummemmin. Olen tyytyväinen tuohon neulekirjaan. Kävin sitä viime viikolla etsimässä kirjakaupasta, mutta turhaan. Onneksi löysin sen messuilta sopuhintaan 15 €.

 

Ostin myös useita teepakkauksia sekä tuliaisiksi ihania italialaisia herkkusuklaakonvehteja.

Löysin myös Numin kofeiinitonta mustaa teetä. Aiemmin olen ostanut sitä paketin Multialta Metsolan kartanon pikkuputiikista. Usein iltasella iskee kova teehimo, silloin kofeiiniton tee pelastaa

tilanteen.

 

 

Ruokamessuilla oli myös valtavava myyntipöytä fudgeja. Valinnanvaraa oli niin paljon, etten osannut päättää mitä haluan. Sinne ne sitten jäivät minun osaltani.

Kävimme vielä ennen kotiinlähtöä keskustan liikkeitä kiertelemässä ja teellä. Sitten tiemme erosivat, Stu lähti paikallisjunalla kotiinsa ja minä hyppäsin Pendolinon kyytiin.

 

 

 

 

Hymyilevä kivi

Metsässä kulkiessa törmää hauskoihin muotoihin. Tämä leveästi hymyilevä peikkokivi löytyi metsästä, josta käyn poimimassa mustikoita, puolukoita sekä kanttarelleja.

Kun katsoo tarkasti, niin kiven kupeessa olevasta sammalpyörylästä voi myöskin löytää kasvot. Ne voisi kuulua vaikka maahisvaarille, kun sillä on valkeita hiuksia vielä jonkin verran korvallisilla.