Takapihan multatehdas

 

Pari vuotta muhinut avokomposti tuotti taas parikymmentä kottikärryllistä muhevaa multaa. Sai siinä muutaman helteisen illan talikoida hyttysten ruokana, mutta on se vaan vaivan väärti, kun saa hyvää multaa nakella aitapensaille ja muille kasveille.

 

Seuraava työvaihe olikin jo paljon helpompi; uuden avokompostin perustaminen. Ensin keskelle runsaasti risuja, että komposti saa ilmaa. Sitten kerroksittain vanhaa kompostia ja viime syksyn lehtiä ja talventörröttäjiä. Joukkoon laitoin leikattua ruohoa vauhdittamaan kompostin lämpiämistä. Lisäksi nakkelin joukkoon siankärsämön lehtiä, ne kuulemma auttavat kompostin "herättelyssä". Nyt komposti on valmis ottamaan olalleen jättikurpitsan taimet. Odottelen vielä muutaman päivän ennen kuin istutan ne ulos.

Aika lentää, lensin minäkin

Viimeksi kirjoittelin tänne syksyllä. Olen nyt suloisen viisikuisen tyttösen onnellinen mummi. Tapaan hänet ja vanhempansa taas ensi viikonloppuna. Muita mainittavia tapahtumia oli New Yorkin matka huhtikuussa. Olin siellä nuoremman tyttäreni kanssa. Reissu oli mukava ja sulauduimme katukuvaan hyvin. Niinkin hyvin, että useat ihmiset kyselivät meiltä tietä sinne ja tänne. Tuon kuvan otin Manhattan bridgeltä. Saatan kertoella New Yorkista vielä joskus lisää.

Orvokkihame ja viimeisin luomus

Olen säilyttänyt tyttärilläni olleen ihanista ihanimman hameen. Muistan miettineeni vaatekaupassa pitkään, ostanko vaiko en. Hame oli kallis, mutta kotimainen. Tuotelapussa lukee Zalekua. Maksoikohan hame peräti 100 mk. Tuosta ostohetkestä on vierähtänyt lähemmäs 25 vuotta.
Tuota villatakkia olen tikunnut (täällä Pohjanmaalla sanotaan neulomista tikkuamiseksi) monta iltaa. Nyt se on viimein valmis. Se sopii kuin nakutettu tuon hameen kanssa. Olin ostanut tuota villalankaa sitten vähän enemmänkin. Nyt sitä jäi enää pieni nyssykkä. Ohje on Dropsin ohjesivuilla. Se oli suht' helppo tehdä. Tuo koko on 6-9 kk ikäiselle vauvalle.

Ei nuttuja tänään

En meinaa pystyä pitämään näppejäni irti kutimesta. Pakotin itseni tekemään välillä jotain muuta. Korjasin yli viisikymmentä vuotta vanhan viltin, joka on lämmittänyt Arskaa vauvana. Viltin päätyreunat olivat rispaantuneet, joten virkkasin siihen valkoisella villalangalla uudet. Viltti on aivan ihana, siinä on elefantteja molemmin puolin. Toinen viltti on varmasti vielä vanhempi. Pitää kysyä anopilta siitä enemmän. Siitä ovat kuviot hiutuneet pois lähes kokonaan. Tuon oravakuvan voisi kopsata ja käyttää sitä johonkin. Tyynynliinat olivat kuluneet jo puhki. Leikkasin koristereunat irti. Ompelin uudet kankaat tilalle. Oikeasti kangas ei ollut uutta. Käytin vanhojen lakanoiden reunoja.
On mukava kunnostaa vanhoja tekstiilejä. Eiköhän tuo norsuvilttikin kestä taas seuraavat viisikymmentä vuotta.

Vapaapäivän puuhia

Aamulla jatkoin eilen aloittamaani myssyä. Sitten lähdin välillä haravoimaan ja sain haravoinnin päätökseen auringonlaskun aikaan. Sain myssyn valmiiksi äsken. Tein sen Drops Baby alpaca silk -langasta. Löysin ohjeen Dropsin ohjesivuilta.

Ihastuin noihin väreihin. Onneksi Stukin piti niistä. Tein aiemmin syksyllä neulehaalarin samoista langoista. Lankoja jäi vielä aika paljon yli. Voin tehdä vielä sukat ja lapaset jossain vaiheessa. Haalarin ohje löytyi myös Dropsin ohjesivuilta. Lisäsin kainaloiden kohtaan muutaman silmukan, koska ohjeen valokuvassa asu näytti kiristävän kainaloista.

Ulkopuuhissa

Tänään oli hyvä sää viimeistellä syksyn puutarhatöitä. Tyhjäsin kompostorin. Nakkelin maatuneen aineksen viinimarjapensaiden juurille. Onneksi maa on sula, niin matoset pääsevät kaivautumaan syvemmälle maahan talvehtimaan.

Toinen kompostori on täynnä ja se saa jäädä huilimaan talveksi. Kompostoreiden jatkona on vielä pitkä avokomposti, jossa kompostoin puutarhajätteen. Nostimme Arskan kanssa kaatuneen omenapuun pystyyn. Tukipuu ja vetoköysi pitävät sen pystyssä. Saa nähdä lähteekö omenapuuvanhus vielä uuteen kasvuun. Se kaatui jo kesällä, mutta silti se jaksoi kypsyttää valtavan omenasadon. Tältä se näytti keväällä. Siinä ei ole koskaan ollut noin paljon kukkia.

Kestovaippa pikkuiselle

Minusta on tulossa mummi vuodenvaihteen tienoilla. Vanhemman tyttäreni perhe saa esikoisensa silloin. Olen tehnyt jo parit villapöpät ja nyt on vuorossa kestovaipat. Sain viimeinkin kosteussulkukankaan verkkokaupasta. Ostin sitä heti neljä metriä. Kosteutta siirtävän kankaan, bambuneuloksen ja tarranauhat ostin Eurokankaasta. Aloitin varovasti yhdellä S-koon vaipalla. Myöhemmin, kun taito karttuu, voin tehdä kaikkia kokoja sarjatyönä.

Löysin kolmet ohjeet: Vaippailmiö -kirjasta, Suuri käsityölehdestä 1/2008 ja Sinä osaat -lehdestä 1/2008. Kaikista yksityiskohtaisimmat ohjeet olivat Sinä osaat -lehdessä. Ohjeissa sanottiin myös, että ompelulankana pitää käyttää polyesterilankaa puuvillalangan sijasta. Syynä tähän on se, että puuvillalanka johtaa kosteutta. Hoksasin tehdä testin sytkärillä. Onneksi se oli keinokuituista lankaa. Pääsin töihin ilman viivytyksiä.

Käytin Suuren käsityölehden kaavoja. Uurastin useamman tunnin. Ensimmäiseen vaippaan menee luonnollisesti enemmän aikaa, kun pitää tutustua ohjeisiin ja vertailla niitä toisiinsa. Jätin tikkaamatta valmiin vaipan reunat. Ajattelin, etten halua tehdä enempää reikiä kosteussulkukankaaseen. Voin tikata reunat myöhemmin, jos tarvetta ilmenee. Tarralappujen tikkauksista ei tullut kovin siistejä, mutta muuten vaippa onnistui suht' hyvin.

Bambuneuloksesta tein imuliinan. Se taitellaan kestovaipan sisään. Taiteltava liina on siitä hyvä, että se kuivuu nopeasti.